Tiedoksi niille, joita jäi mietityttämään viikonloppuvieraamme hiiren kohtalo, että hiiri on nyt palautettu luonnolliseen elinpaikkaansa. Eilen aamupäivällä, kun olin jo varma hiiriparan poistuneen itse ulos talosta, löysinkin sen tiskipöydän alalaatikosta lievästi ryytyneen näköisenä - tarjoilu oli varmaan ollut kaappien alla aika kehnoa, ja stressikin pukkasi päälle noiden saalistajien vuoksi. Äkkiä vaan laatikko kokonaan ulos paikastaan ja pihalle (pienen sähläämisen jälkeen, kun en heti tahtonut saada ulko-ovea auki, mutta hiiri vain odotteli laatikossa kärsivällisesti, eikä yksikään kissa edes ehtinyt paikalle), ja sinne se vilisti, raikkaaseen ulkoilmaan.
Tuli ihan mieleen eräs toinen fiksu hiiri, jonka kerran pelastin kauratynnyristä Köyliössä. Kaurojen pinta oli niin alhaalla, ettei hiiri päässyt itse hyppäämään pois, enkä siinä ehtinyt etsiä mistään lautaa sen avuksi, joten laskin tyhjän vesikauhan tynnyriin, hiiri kiipesi siihen ja istui kuin paraskin turisti hississä, kun nostin sitä pois tynnyristä. Vasta, kun kauha saavutti turvallisesti lattian, se valpastui ja nousi pois kyydistä.

Hepat ovat olleet jo puolitoista viikkoa ilman loimia, ja kaikki kolme nautimme suunnattomasti, kun ei aamuisin mene ylimääräistä aikaa ihottumaloimien kanssa räpeltämiseen. Aluksi ne olivat niin ihmeissään, etteivät muutamaan päivään edes piehtaroineet herkullisen kuraisella laitumella, ei edes piehtarointimestarimme Blakkur, jonka epäilen nukkuvan yötkin selällään, niin puruissa se aamuisin on kauttaaltaan ;) .Nyt on kyllä vahinko otettu jo muutamaankin kertaan takaisin, ja savien harjaamiseen menee aamuisin ainakin yhtä kauan kuin loimien kanssa touhuamiseen, mutta kuitenkin. Nyt saavat taas tuulta ja sadetta ja syksyistä aurinkoakin turkilleen, niin kuin issikoiden kuuluisikin.

Kanit saivat pari viikkoa sitten hienot pesäkopit, joissa on eteiset ja makuutilat erikseen, ja paksu vuoraus, jos tuolla tallissa nyt joskus sattuisi kylmä tulemaan - tällä hetkellä hevoset ovat hetkessä hiessä, jos sisäoven laittaa kokonaan kiinni. Ainoa pieni takaisku on, etteivät puput tajua ollenkaan, mikä suuri onni heitä on kohdannut - Pampula taitaa olla ainoa, joka joskus edes käy kopeissa sisällä. No, kai se routa pupunkin koppiin ajaa...

Nyt olen aivan soikea, söin suppilovahveroilla höystettyjä soijapihvejä niin että natisee. Jos jotain kiinnostaa, voin paljastaa salaisuuden, miten semmoisia saa aikaiseksi. Laitetaan 3dl soijarouhetta kattilaan tai muuhun kuumuutta kestävään astiaan murennetun kasvisliemikuution kanssa, ja keitetään vedenkeittimessä vettä n.6dl. Kiehunut vesi kaadetaan rouheen päälle ja lähdetään koirien kanssa lenkille, siivoamaan tallia tms. Sitten ruoka-ajan lähestyessä lisätään rouheeseen (kunhan liika vesi on kaadettu pois) pari munaa (käyttäkää hyvät ihmiset ainakin vapaiden kotkojen munia, toivoo entinen pitkäaikainen kananomistaja), pussi luomusipulikeittoa ( saa yleensä tavallisista ruokakaupoistakin), purkki kermaviiliä, kunnon ropsaus korppujauhoa, ja mieltymyksen mukaan kuivattuja suppilovahveroita tms, tai jätetään sienet pois, jos kodissa on sienivammaisia yksilöitä. Sitten vaan kuumennetaan paistinpannu, lorautetaan siihen kunnon oliiviöljyä, muotoillaan massasta pihvejä ja paistetaan kummaltakin puolelta ja maustetaan esim. yrttisuolalla ja valkopippurilla. Viimeiset pihvit voi jättää pannuun ja pilkkoa vähän, ja lisätä pannulle ruokakermaa, soijakastiketta, sitruunamehua ja -tärkein kaikesta- valkosipulituorejuustoa (esim. Lidlin veretseisauttavan vahvaa Grefee-juustoa). Annetaan hautua niin kauan kuin maltetaan, ja eikun perunoiden päälle ja SYÖMÄÄN :)    Seuraavaksi tapaammekin varmaan jossain telkkarin kokkausohjelmassa ;)