Meillä on fakiirikissa, Tuusa, josta ohessa kuva. Kaikkien kilpikonnien tapaan se tietysti on poikkeuksellisen fiksu, mutta silti en tajua, miten se voi istua puuhellalla heti sen jälkeen, kun puut ovat likimain palaneet, joskus jopa ennen kuin olen laittanut peltejä kiinni.

En ole koskaan onnistunut näkemään (varmaan siksikään, että se tietäisi minun karjuvan hysteerisenä), mitä kautta se hellalle kapuaa tai hyppää, mutta siinä vaiheessa kun sen näen, se jo istuu tai makaa tyytyväisenä ja ilmeisesti jopa täysin vailla pieniäkään palovaurioita hellan takaosalla, joka ilmeisesti koko ajan pysyy viileämpänä kuin tulikuuma etuosa , mutta silti - aika käsittämätöntä... Ainoastaan kerran näin sen ojentavan etutassunsa kuumempaan paikkaan ja vetävän sen nopeasti takaisin. Laitoin siihen aloe-geeliä, vaikkei kissa itse tuntunut olevan moksiskaan tapahtuneesta eikä tassussa näkynyt edes punoitusta.

Hellan etuosassa on vedellä täytettyjä kattiloita reunan täydeltä juuri siksi, ettei kenenkään kissan mieleen tulisi hypätä sen päälle - varsinkin Musti tähyilee usein voidakseen tehdä sen -, mutta ilmeisesti Tuusa kiertää hellalle tiskipöydän kautta ja menee suoraan takaosan päälle polttamatta itseään.

Tuusan lempinukkumapaikat ovat yleensä kaikki poikkeuksellisen lämpöisiä. Juuri se keksi ensimmäisenä kylpyhuoneen lattialämmityksen, ja aina kun jätän oven auki yöksi suihkun jälkeen, sen löytää aamulla loikoilemasta suihkuosan lattialta (yhden remonttimokan seurauksena ainoa osa kylpyhuoneesta, jossa on lattialämmitys...). Nyttemmin Pörrikin on toisinaan lyöttäytynyt sen seuraan, ja siellä ne lojuvat kumpikin nauttien mukavasta lämmöstä.

Äskettäin toin keittiöön tyynyllä pehmustetun vanhan rottinkijakkaran puolipyöreän upouuden pöytälevyn alle patterin viereen, ja kukapas siellä ensimmäisenä loikoili, ellei ystävämme Tuusa :)

Samoin se mielellään valtaa yhden patterin viereen sijoittamani Tinon matkapedin, ja usein se lojuu siinä sovussa Mustin kanssa, vaikkei peti ole suurensuuri. Muistaakseni minulla on niistäkin kuva, mutten nyt löytänyt sitä. Ehkä se on vielä kamerassa tai kokonaan ottamatta. Sen sijaan laitan tuohon kuvan yhdestä toisesta pikkuotuksesta rentoutumassa varmaan parisen kuukautta sitten.

Ja sitten vielä yksi hauska kuva aina melko rennosta Viiru-kissasta ;)

Rentouttavaa kevättä ( se se jo on, päiväkin jo paaaljon pidempi! :) :) ) itse kullekin seuraavaan kertaan saakka.