Quiberon%202013%20027-normal.jpg

Tässä vielä pari vanhempaa kuvaa Quiberonista. Ei tarvitse paljon arvailla, miltä suunnalta Atlantin tuulet puhaltavat...

 

Quiberon%202013%20034-normal.jpg

Vanhoista kuvista puheen ollen, huomasin vasta, että keskuudestamme poistuneesta Elviksestä oli tullut vahingossa tänne karvanlähdön aikainen kuva keväältä, toki oli paljon paremman näköisessä turkissa muuten. Samoin, jos joku sai närästystä yhdestä kuvasta, missä Pörri latkii maitoa, kerrottakoon, että kupissa oli kutunmaitoa, jota saa täällä ostaa ihan kaupoista, ja jota aina silloin tällöin hankin laumani iloksi ja terveydeksi. Kutunmaitohan on ihan eri asia kuin lehmän vastaava, ja todella terveysjuoma :)

Meidän pihalla asustelee siili, Henry, ja ihan varmasti se kiroilee. Minä ainakin kiroilisin, jos joutuisin samanlaisen kohtelun uhriksi. Yritämme käydä iltaulkoilulla ennen kuin Henry ilmestyy pihalle, mutta jos se jo on siellä päästäessäni koirat ulos, Rinti ampaisee sen luo kuin ohjus ja aloittaa sen kääntelyn ja pyörittelyn ympäriinsä. Enää sille ei edes riitä, että se yrittää pyöritellä sitä käpälillään, vaan se käyttää avuksi hampaitaankin. Siiliparka, voin vain kuvitella, kuinka se manailee kohtaloaan. Haen kyllä Rintin pois heti kun huomaan sen pantavalon pysyvän epäilyttävän kauan suunnilleen samassa paikassa, mutta äkkiäkös se on käännellyt otusparkaa jo monta kierrosta muutamassa sekunnissa...

 

Quiberon%202013%20029-normal.jpg

Yhtenä iltana makuuhuoneessa oli pienenpieni hiiri, mittaa sillä oli häntää lukuun ottamatta varmaan kolme senttiä. Se oli linnoittautunut yöpöytänä palvelevan vanhan komuutin alle, ja kissat istuivat tiiviissä ringissä kyseisen huonekalun ympärillä. Sieltä se parin mutkan kautta piilottautui yön ajaksi laskostetun sängynpeitteen poimuihin, josta se ilmestyi seuraavana aamuna sängylleni. Ensin tuumin napata sen käteeni ja viedä ulos, mutta sitten ajattelin sen ehkä pelästyvän, ja kun en kuitenkaan olisi juuri silloin halunnut täkäläistä jyrsijänpuremaa käteeni, suljin makuuhuoneen oven päiväksi ja toivoin sen yksin jäätyään häipyvän samaa tietä kuin oli huoneeseen tullutkin - ilmeisesti piipun vierestä lattianrakenteista. Sen koommin sitä ei näkynyt, mutta sen sijaan se, tai sen identtinen veli, asustelee ulkorakennuksessa, jossa säilytän hevosrehuja ja muita herkkuja hevosille annettavaksi. Siellä se nauttii melko valikoiden talon antimia, vain parhaita vanhoja keksejä ja muita hevosille päätyneitä paikallisia leivonnaisia ;) Olen yrittänyt jättää sille tarjolle porkkanoita ja hedelmiä, ettei vallan epäterveellisiä ruokia nauttisi, mutta turhaan - hiilihydraatit ne pitävät ainakin tämän hiiren tiellä ;)

Tiedän kyllä ajatelleeni, jopa ääneen, ettei meille nyt tulisi uusia kaneja. Siinä kuitenkin taisi päästä käymään niin, että olen ikään kuin varannut yhdestä kaupasta kaksi kanin naaraspoikasta, kunhan sinne taas tulee uusia - nykyisissä ei tarkempien tutkimusten mukaan ollut kuin ilmeisesti yksi naaras... Kaiken syynä oli se, että kottikärryistä hajosi pyörä totaalisesti, ja kun emme voi elää ilman kotsareita päivääkään, lähdimme ostoksille kottikärrykauppaan, jossa myydään myös kaninpoikasia ja - no niin...Ajan kysymyshän se vaan olisi ollut joka tapauksessa - koti ilman kaneja on aika halju, lainatakseni Suomisen Ollia (ainakin mukaellen), ja nyt noilla olisi ihan tärkeä koulutustehtäväkin, sillä - no sitäpä en kuitenkaan vielä kerro ;) Joka tapauksessa näistä seuraavista kanineidoista tulee taas ihan sisäkaneja. En jaksa enää miettiä, onko niillä talvella tarpeeksi lämmin tallissa tms., ja onhan niillä sisällä enemmän seuraa muistakin eläimistä.

 

Lokakuuta%202013%20003-normal.jpg

Väsynyt siilinpyörittäjän isoveli

Tilasin koirille uudet pantavalot, joiden piti näkyä tosi pitkälle. Kyllähän ne näkyvätkin, mutta kukaan ei muistanut mainita missään, että ne vilkkuvat hulluina kaiken aikaa eikä niitä edes saa palamaan jatkuvaa valoa. Kerran laitoin ne kokeeksi koirien pantoihin pimeälle pihalle, ja kun niissä mokomissa oli vielä sininen valo, näytti siltä, kuin pihaa olisi kiertänyt kaksi pientä, hulluksi tullutta poliisiautoa. Hulluksi olivat tulla koiratkin siinä leiskunnassa, eikä niitä valoja sen koommin ole käytetty. Missä tuommoisten tekijöiden järki on? Laittakoot itse kauloihinsa tuommoiset vilkkuvalot ja kulkekoot niiden kanssa ympäriinsä pimeässä, niin saisivat tuta miltä ne näyttävät lähietäisyydeltä! Olenkin ajatellut lahjoittaa nuo (kaiken lisäksi tilasin niitä monta, kun ajattelin antaa niitä lahjoiksikin) jollekin hälyryhmälle käytettäväksi katastrofitilanteissa, sillä ne ainakin näkyvät!

Lokakuuta%202013%20005-normal.jpg

Pehmoporukkaa pesun jälkeen

Suruksemme uskollinen täti Tomppamme on aivokuollut, eikä enää ole tehtävissä kuin piuhojen irrotus, niisk. Tädin tilalle tuli kovasti suositeltu Garmin (miten sille voi keksiä lempinimeä - Garkki...?), joka on varmasti hyvä, mutta jossa on ainakin tällä hetkellä tarjolla vain miesääni, ja siitähän ei varmasti hyvä seuraa - ajan ennemmin pöpelikköön kuin otan komentoja vastaan yhdeltäkään mieheltä - sisälläni asuu pieni femakko ;)

Bretagnelainen syyssää on saapunut iloksemme - sataa ja tuulee niin, että kokemattomampi luulisi junan olevan törmäämässä taloon. Tuuli on kyllä varsin tervetullut, sillä loimistaan vapautuneet hevoset olivat saada hermoromahduksen ilmassa mustanaan lennelleiden pienten kuoriaisten vuoksi, ja varsinkin Ransu vietti puolet päivistä katosten suojissa. Nyt on hevosetkin kohta syvähuuhdottu :)