Tässä sitä keväthuumaa, joka on onneksi aika mietoa - Rio katsomassa ikkunasta kaihoisana kylälle päin. Kilometrin päässä corginartuilla, tai ainakin toisella, on taatusti juoksu. Onneksi asia ei muuten meitä häiritse, eikä Rio edes vapaana ollessaan yritä lähteä visiitille. Rinti ei tunnu nyt jostain syystä välittävän asiasta tuon taivaallista edes lenkkeillessämme corgi-talon lähistöllä, ja Untohan on luojan kiitos leikattu, se ei varmaan olisi nukkunut senkään vertaa koko hoitoviikkonsa aikana...

Tässä ikkunan takaa otettu kuva pihakoivussa lintulaudan yläpuolella kyttäävästä varpushaukasta. Ei tullut aamiaista tälläkään kertaa, sillä pian tuon kuvan ottamisen jälkeen lähdimme ulos, ja haukka häipyi näkymättömiin.

Tässä kelkkailutiimimme, miinus kuski, joka pysyttelee mieluummin kameran paremmalla puolella :) Nyt on ollut niin lentävät kelkkailukelit että pois tieltä. Aurinko paistaa kuitenkin jo niin lämpimästi (ihanaa, ihanaa, kevät!), että teillä alkaa olla jo sulapaikkoja, että tuskin pitkään voi enää tuota urheilua harrastaa. Hyvä niin, koska polvilleni on pyöräily paljon parempaa, kunhan ne lumet vaan äkkiä häipyisivät kokonaan. Untokin kävi kanssamme monena aamuna kelkkailemassa, ja meno sujui aika sutjakasti, vaikka se aluksi tietysti yritti siitäkin saada irti jotain ylimääräistä äksöniä ;)

Unto lähti taas kotiinsa maanantaina - tai no, ainakin tilapäiskotiinsa, sillä asuvat vieläkin evakossa kylppäriremontin vuoksi -, ja kesti monta päivää, ennen kuin tajusin, ettei koko ajan tarvitse siirtää kissanruokia sen ulottumattomiin. Omat koirathan eivät niihin koske, vaikka ylettyisivät sen kummemmin ponnistelemattakaan niihin. Muutenkin elo kieltämättä rauhoittui, nämä omat hurvelot kun eivät ole ollenkaan semmoisia Duracell-pupuja...

Kissat jatkavat meillä oleiluaan ilmeisesti ainakin viikon, sekin remontti kun venyy ja paukkuu aikatauluistaan. Polvet ovat aika kovilla, kun pitää monta kertaa päivässä kiivetä yläkertaan, ja varsinkin laskeutua sieltä. Muuten on mennyt hyvin, mutta kerran Tuusa oli niin ovelasti kytiksellä tuon portaikossa olevan säleoven sivussa, että onnistui kuin onnistuikin livahtamaan hoitokissojen keskelle ja suoraan kimppuun. Huuto oli kamala (enimmäkseen huusi kyllä emäntä ja uhkasi mokomaa rettelöitsijää niin kamalilla kohtaloilla, että se pakeni lähimmän sängyn alle pitkäksi aikaa). Muistaakseni mainitsin ainakin seinään heittämisen, ja taisi siinä tulla muitakin kohtaloita väläyteltyä, ja varsinkin sillä volyymillä esitettynä se raukka taisi melkein ottaa ne todesta ;). Kaikki säilyivät kuitenkin ilman fyysisiä vammoja, ja Tuusakin on taas oma pollea itsensä - epäilemättä se suunnittelee jo seuraavaa iskua yläkerran kattien päänmenoksi...

Tässä Rintillä on selvästi tärkeää asiaa tämänaamuisen lenkin jälkeen, poskikarvatkin moisessa menossa huurtuivat.

Oli vielä muutama kuva hepoistakin, mutta tämä rupeaa taas tökkimään niiden kohdalla, taitaa olla kiintiö täynnä...

Kengittäjä kävi vielä kerran tekemässä talvipedikyyrin hepoille. Ei varmaan mene kauaa kun saa taas kutsua poistamaan hokit ja tilsakumit. Oltiin tänään kävelyllä Ransun ja koirien kanssa, ja muistelin kaiholla niitä aikoja, kun ratsastuslenkeille voi ottaa koiratkin mukaan Köyliön metsissä. Nyt tosin sielläkin on niin paljon susia, etten enää uskaltaisi päästää koiria siellä edes vapaaksi. Täällä taas vaarana ovat autot ja varsinkin niiden varomattomat sun muut uusavuttomat kuskit. Mutta vielä me asumme semmoisessa paikassa, että päästään taas kaikki yhdessä haistelemaan metsiä :)

Sitä odotellessa AURINKOA KAIKILLE JA PIKAISTA KEVÄTTÄ JOKA KOLKKAAN!