Tulppaani%20003-normal.jpg

Tämä urhea yksilö on selviytynyt näin pitkälle Rondon kasvitieteellisistä ponnisteluista huolimatta, ja ainakin yksi sen siskoista on jo nuppuasteella :)

Joo-o. Torstaina iltapäivällä tänne pölähti yhtäkkiä vakuutusmies, varmaan parimetrinen kaveri mustassa puvussa - tietenkään sopimatta tulostaan mitenkään etukäteen. Onneksi nyt satuttiin olemaan kotona, sikäli kuin siitä nyt mitään apua sitten oli. Raukka pelkäsi koiria ihan sikana, vaikka lopettivat haukkumisensa Rondoa lukuun ottamatta melkein alkuunsa, eikä sitten enää toistamiseen tullut sisään ;) Ilmeisesti hevosetkin kuuluivat pelottaviin asioihin, sillä mennessämme laitumelle, jossa hevoset söivät kaukana toisessa päässä, hän tiedusteli arasti, voimmeko me mennä sinne. Arvatkaa, oliko kova kiusaus sanoa, että varminta olisi kyllä vieraiden ryömiä mahallaan ja välttää äkkinäisiä liikkeitä ;) Siellähän tuo sitten hipsutteli pikkukengissään ja ihmetteli tuhoa. Yllätys, yllätys, ilmeisesti vakuutus ei korvaa vahinkoa, kun se heinäkatos on kevytrakenteinen (niin kuin kaikki täällä), eikä paaluja ole valettu sementtiin. Se siitä kai sitten...

Tulppaani%20010-normal.jpg

Laakerit aloittelevat kukintaansa pihalla, mutta eivät vielä mainittavasti tuoksu. Kirjoitin taas tuohon ensin laventelit, menevät aina sekaisin, mutta oikeasti laventelikin purkissaan selvisi talven yli, saa nähdä, alkaako vielä kukkia.

Tulppaani%20002-normal.jpg

Tämä kasvaa kyllä ihan oman rapun pielessä, mutta tuolla naapurikylässä, Trebrivanissa, on yksi piha, joka on sinisenään lemmikkejä näin keväällä, sinne tekisi mieli ihan sukeltaa.

Naapurin mukaan täällä on lähinnä kahta käärmettä. Toinen on kyy, joka tietenkin on myrkyllinen ja ilmeisesti väritykseltään mustavalkoinen, ja toinen on joku, jonka nimeä en muista, mutta joka tapauksessa se on vaaraton. Ilmeisesti näkemämme harmaat yksilöt ovat olleet sitä jälkimmäistä lajia, eivätkä ne kyyt kai yleisiä täällä olekaan. Karl on lisäksi maininnut jonkun ruohokäärmeen, joka on käsittääkseni vihreä ja vaaraton, mutta en tiedä siitäkään sen tarkemmin.

Tulppaani%20020-normal.jpg

Täällä on nyt vähän joka puolella valkoisenaan vaahtoavia puita, kuten tuokin pienehkö yksilö meidän pihalla. Nimeään en kyllä tiedä, niin kuin en läheskään kaikkien muidenkaan, mutta ainakin luumut ja villikirsikat ovat monin paikoin kukassa.

Tulppaani%20015-normal.jpg

Kissoja%20004-normal.jpg

Nyt seuraa pitkästä aikaa Arja-tädin niksinurkka. Olen nimittäin viime aikoina kuunnellut aika turhautuneena juttuja ihmisten lukemattomista, lähes uskomattomista keinoista ja moninaisista apuvoimista, joita tarvitaan pientenkin koirien kynsien leikkaamiseen. Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun aloittaa tuommoisten toimenpiteiden totuttamisen pennulle silloin kun sillä on taju kankaalla, mikä on sille tavallista moneen otteeseen päivän mittaan ensimmäisten kuukausien aikana. Pentuhan nukkuu niin sikeästi, ettei juuri korviaan lopsauta, vaikka siltä leikkaisi pään irti, saati sitten kynnen ;) No juu, mutta kun koirankin aivot toimivat niin, että se yhdistää tekemisen senhetkiseen mielentilaan, ja kun se kynsien napsauttelu yhdistyy sen mielessä rentoon oloon, niin sehän pysyy rentona loppuelämänsä aina kun kynsiä leikataan. Tätä tietysti kannattaa käyttää hyväksi kaikissa muissakin hoitotoimenpiteissä, ja jos pentu nyt sattuisikin ihmeen kaupalla virkoamaan kesken ja alkaisi kiemurrella, on tärkeää muistaa, ettei ainakaan irrota otetta pennusta, ennen kuin se on taas rauhallinen. Tietysti on tärkeää pysyä itsekin rauhallisena, eikä myöskään tehdä mistään toimenpiteistä elämää suurempia tapahtumia, joiden päätteeksi riehutaan ja kehutaan pentua maasta taivaaseen. Normaalielämään kuuluu kaikenlaista pakollista toimenpidettä ja se siitä :) Suurimmalle osallehan nämä ovat selviä asioita, mutta jos nyt edes yhden koiran ja ihmisen säästän tällä paasaamisella elinikäiseltä stressiltä tai porsaaksi lihottamiselta (sitä pitää tietenkin palkita joka kynnen jälkeen ;) ), niin se on vaivan arvoista.