Meillä on ulko-ovessa (lasisessa, onneksi seuraava ovi on ihan lukittava ja läpinäkymätön) kyltti, jossa varoitetaan koirasta, tietysti ranskaksi.

Attention%20au%20chien%20002-normal.jpg

Siellä ne verikoirat jo vaanivat...

Attention%20au%20chien%20023-normal.jpg

...ja tässä ne syöksyvät kidat ammollaan kohti tunkeilijoita.

Attention%20au%20chien%20005-normal.jpg

Kekseistä puheen ollen, muistin vasta kirjoitettuani edellisen jutun, että onhan täällä hyviäkin. Suklaapäällysteinen Le Petit Ecolier ei tietenkään ole hassumpi, mutta siihenkin tympääntyy nopeasti. Sen sijaan keksi, johon lähes kaikki vieraammekin ovat jääneet koukkuun, on jonkinlainen teekeksi, The, jonka maku muistuttaa jonkin verran suomalaista Marieta silloin kun ne vielä maistuivat joltain (aah, Mariet ja punainen limonadi, ne olivat aikoja!). Niitä pidän nykyään aina kaapissa - ja autossa odottamattomien haaksirikkojen - tai karanneiden hevosten - varalta. Nyt on vaan niin, että ranskalainen laatu(kaan) ei aina ansaitse ylenpalttista suitsutusta, ja parin viimeisen paketin kekseistä suuri osa on ollut reunoiltaan selvästi palaneita...Missä ovat täkäläiset koemaistajat ja laadunvalvojat...?

Attention%20au%20chien%20012-normal.jpg

Elvis iltapäiväateriansa äärellä - melko klassinen tapaus ;).

Niin ja se vinkki. Se ei nytkään sisällä sukkahousuja, mutta erästä lempiainettani, jolla olen kyllästänyt tuttavapiirini jo väsymiseen asti - laventeliöljyä. Sen monipuolisuutta ei voi aliarvioida - se desinfioi, rauhoittaa, uusii ihokudoksia, karkottaa itikoita, estää nuolemista jne jne... Viimeksi mainittuun tarkoitukseen käytin sitä taas toissapäivänä laittaessani eläimille kirppukarkotetta turkkeihin. Pitkäkarvaisille koirille saa vaaditun jakauksen melko helposti (eri asia sitten, löytääkö noiden pehkojen turkin alta ihoa koskaan...) ja aineen sinne, mutta kissojen jakausten, samoin kuin aineen tasaisen laittamisen kanssa on aina vähän niin sun näin. Aina sitä ainetta tuppaa joutumaan vähän turkkiinkin, ja kaikesta putsaamisesta huolimatta on aina pelko siitä, että ne jollain konstilla saavat sitä suuhunsa - tai toisen suuhun -  varsinkin Musti ja Tuusa hoitavat toisiaan niin usein, että helposti nuolevat toistensa turkeista kaiken ylimääräisen tökötin. Mutta konstit on monet, sanoi entinenkin akka kun kanalla pöytää pyyhki...Tässä nyt ei edes kanoja kiusattu, vaan hiukan kissojen hajuaistia: laventeliöljyä pari tippaa kissan niskaan, eikä ole huolta, että kukaan vähään aikaan nuolisi sitä :)  On muuten hyvä konsti myös leikkaushaavoissa, paitsi parantavana niin (etupäässä eläimillä ;) ) myös nuolemista estävänä. En ole enää vuosiin tarvinnut koirilla enkä kissoilla hankalia kaulureita leikkausten jälkeen. Ainoa poikkeus on ollut Tino sen kirpputartunnan jälkeen, siinä ei auttanut edes laventeli, mutta sehän onkin chihu :)

Attention%20au%20chien%20004-normal.jpg

Tämä ovenedusamppelikin alkaa vihdoin näyttää joltain. Se sai ilmeisesti varhaislapsuudessaan vesipöhön, kun lomittajat olivat kastelleet sitä kaikesta sateesta huolimatta, ja vasta nyt se on alkanut toipua traumoistaan ;)

Vielä nikseistä puheen ollen, luin taas kerran Turid Rugaasin kirjan "Rauhoittavat signaalit". Se saa aina tarkkailemaan omiakin koiria vielä tarkemmin, eikä se tuommoisten paimenkoirien kanssa ole ollenkaan pahasta, ne kun reagoivat jo kulmakarvojen liikkeisiinkin. Suosittelen.