Naurupussi%20034.jpg

 

Kevään tultua ja kesän lähetessä - ja käärmekammoisten huolestuneisuuden lisääntyessä - päätin kantaa korteni kekoon ja paljastaa yhden homeopaattisen ensiapuvinkin käärmeenpuremien varalle.

Nykyäänhän on jo melko yleisesti tiedossa, ettei kyypakkauksesta ole käärmeenpureman sattuessa apua, eikä käärmeseerumikaan ihan kaikkien ulottuvilla ole, mutta onneksi on homeopatia, edullista ja tehokasta lääkintää tähänkin härdelliin, jos kohdalle sattuu.

Itselläni on käärme purrut aikoinaan kolmea kissaa, yhtä jopa kaksi eri kertaa, silloin kun vielä ulkoilivat vapaasti. Osalle annoin juuri noita kyypakkauksen pillereitä, kun ei tietoa vielä muustakaan ollut, mutta osalle sitten jo homeopaattisia, ja toipumisnopeudessa oli huomattava ero, homeopatian hyväksi tietysti. Kissallehan kyynpurema ei yleensä ole niin vaarallinen kuin esim. koiralle, joka on koosta riippumatta saatava pikaisesti lääkittyä ja joka voi kaikesta lääkärinkin antamasta avusta huolimatta menehtyä verenmyrkytykseen vielä vuorokausien jälkeen.

Vanhempieni ensimmäinen chihuahua menehtyi käärmeenpuremaan siitä huolimatta, että saatiin heti lääkäriin ja sai kaiken heidän silloin (käärmeseerumeita ei silloin ollut vielä edes saatavana) tuntemansa avun. Itse en silloin vielä ollut perehtynyt homeopatiaan, ja valitettavasti Tico menehtyi reilun vuorokauden kuluttua puremasta. Tämä on yksi syy, miksi aina ja kaikkialla yritän valistaa ihmisiä homeopatian mahdollisuuksista näissäkin tapauksissa.

 

Ensimm%C3%A4iset%20narsissit%20054.jpg

 

Käärmeenpureman varalta kannattaa hankkia ensiksikin kolmea homeopaattista ensiapuainetta, joilla on käyttöä toki monissa muissakin tilanteissa, nimittäin Apista, Aconitumia ja Arnicaa.

Apis on hyvää kaikissa mehiläisten-, ampiaisten- ym. pistoissa ja monissa allergisissa reaktioissa, ja käärmeenpuremassa antaisin sitä ihan ensimmäiseksi.

Aconitum on  varsinkin kaikkien alkavien tulehdusten aine, lisäksi se auttaa pelästyksissä ja sokkitilanteissa kehoa, niin tässäkin.

Arnica, jos se jollekin ei tullut selväksi jo edellisestä homeopatiapostauksestani, on ensiapuaine, joka auttaa kehoa jos jonkinlaisissa onnettomuuksissa ja jota ilman ei soisi kenenkään poistuvan edes ovesta ulos. Se on siis se kolmas aine käärmeenpuremissakin.

Neljännenkin aineen ottaisin mukaan käärmeenpureman hoitoon. Se on Lachesis, valmistettu käärmeenmyrkystä (muistaakseni asialla oli keihäskäärme), ja toimii siis juurikin homeopatian periaatteiden mukaisesti (samanlainen parantaa samanlaista).

No. Olen itsekin hoitanut kissani käärmeenpuremaa pelkästään Lachesiksella, kun olin vielä homeopatiataipaleeni alkumetreillä, ja olen kuullut tapauksista, joissa pieni koira (mäyris, joka ei siis mitenkään ole henkisiltä ominaisuuksiltaan pieni ja nyrkillä tapettava otus yleensäkään ;) ) selvisi käärmeenpuremasta pelkällä Lachesiksella. Mutta siis nykyisin, to be on the safe side (miten tämänkään nyt sujuvasti suomeksi sanoisi... ai niin, varmuuden vuoksi...?), hoitaisin käärmeenpureman näillä kaikilla aineilla, ja ihan ensiksi niillä kolmella A-alkuisella.

 

Naurupussi%20024.jpg

 

Alkutoimenpiteet käärmeenpuremassa ovat tietysti hoitokeinosta riippumatta aina samat, eli uhri pidetään niin liikkumatta kuin mahdollista ja toimitetaan joka tapauksessa lääkäriin ensi tilassa. Isojen koirien omistajien lienee syytä kehittää itselleen kunnon lihakset koiran kantamista varten (hyvä idea voisi olla opettaa koira kulkemaan reppuselässä ihan varmuuden varalta, onnistuu kyllä), tai lähteä kesäisille lenkeille esimerkiksi hevosella tai aasilla varustettuna...Ja kännykkä tietysti taskuun, ja siihen lähimpien ell:ien numerot valmiiksi (plus hands free, ettei kallisarvoista aikaa tuhlaudu puhelimen pitelemiseen).

Mutta siis ennen kuin lähdetään kantamaan pureman saanutta koiraa (tämän voi korvata tietysti millä vaan, mutta puhutaan nyt selvyyden vuoksi koirista), sille annetaan taskussa olevasta ensiapukotelosta (saa esim. apteekista, sellaisia joissa on kolme osastoa eri pillereille, siihen voi vaikka tussilla kirjoittaa kunkin pillerilajin sijaintilokeron) ihan ensiksi Apista. Odotetaan muutama minuutti (jonka aikana voidaan koiraa jo hiissata kotiinpäin, tai lähimmälle autolle, itselle voi annostella Aconitumia ja Arnicaa sokkiin ja voimien säilyttämiseen, Rescue remedykään ei ole pahitteeksi - koirallekaan), joiden jälkeen annetaan Arnicaa ja Aconitumia vaikka samalla kertaa (tästä nyt moni klassinen homeopaatti vaatisi päätäni vadille, mutta pääasia, että se koira pidetään hengissä keinolla millä hyvänsä). Muutaman minuutin päästä voi taas antaa Apista, ja lääkitseminen toistetaan vaikka moneen kertaan ennen kuin ollaan eläinlääkärillä, missä sitä voi edelleen jatkaa eläinlääkärin mahdollisista vihaisista silmäyksistä ja tuhahduksista huolimatta.

Ne potenssit sitten... Itse hankkisin ensiapuaineiksi D-30 -potensseja, mutta matalammatkin käyvät, pääasia että niitä annetaan toistuvasti. Annostuksen suuruuskaan ei homeopatiassa ole niin oleellista, muutamalla rakeella on yhtä suuri vaikutus kuin koko purkillisella, mutta koiralle (koosta riippumatta) antaisin kerralla 4-5 raetta kutakin ainetta. Ihan vertailun vuoksi sanottakoon, että annan usein hevosellekin sen viisi raetta kerralla, ja tehoaa hyvin. Kissoille annan 3-4 raetta, mutta sekin on enemmän tapa kuin välttämättömyys...Ohjeita on tietysti monia annostuksenkin suhteen, mutta ainakin näinkin tehoaa, viis säännöistä, kunhan auttaa.

No sitten se neljäs aine, eli Lachesis. Jos kaikki menee hyvin noilla kolmella aineella, eikä mitään takapakkia tunnu tulevan, voidaan selvitä pelkästään niilläkin, mutta jos koira osoittaa vähäisiäkin merkkejä voimien uudesta hiipumisesta, annetaan noiden kolmen lisäksi vielä sitä Lachesistakin. Yleensähän se on lopulta verenmyrkytys, joka sen koiran käärmeenpurematapauksissa tappaa (jos on tappaakseen, toivottavasti ei, ja uskaltaisin väittää, että se homeopatiaa lisälääkintänä käytettäessä on hyvin epätodennäköistä). Nimittäin kun se Lachesis on ykkösaineita myös verenmyrkytyksissä. Mikään ei tietenkään estä varmuuden vuoksi antamasta tuota Lachesista joka tapauksessa muutamaan kertaan vaikka lähes alusta asti (ja olen melko varma, että itse antaisin hysterisoidessani sitä ja monta muuta täysin tarpeetonta ainetta vielä perään...), mutta en nyt ihan jatkuvasti sitä sentään syytäisi turhan päiten (siis jos olisin järjissäni, toisia on helppo neuvoa objektiivisesti, mutta meikäläisenkään kaikkine homeopaattisine tietoineen ei ole helppoa olla objektiivinen, jos omilleni sattuu jotain). Ehkä kannattaisi sopia, että Lachesista annetaan vain kerran alkuvaiheessa, ja jos myöhemmin tulee aihetta, niin sitten uudestaan.

 

Puhtaita%20poikia%20009.jpg

 

Ja jos nyt jotain vähän asiaan perehtynyttä rajoittaa tieto, että eläimille pitäisi antaa homeopaattiset aineet veteen liuotettuina, siis käytännössä ruiskulla, niin sen voi hätätilanteessa unohtaa (jos ei sitten halua kantaa taskussaan vielä sitä ruiskua ja vesipulloakin ja odottaa monta minuuttia sen aineen liukenemista veteen). Rakeet vaan suuhun ja menoksi (siis omistaja, koirahan on kannettava joka tapauksessa, ei kun siis rakeet silti koiralle, mutta no niin...). Nykyään annan omille koirillenikin homeopaattiset lääkkeet rakeina suuhun, ja hyvin tehoaa, vaikkeivät ne niiden annakaan ihmisen tapaan liueta ennen nielemistä (eivät ne siis ihmisiä ole syöneet, mutta). Tästäkin moni tietysti vaatisi meikäläisen vaientamista, mutta viis kuivettuneista säännöistä silloin kun niitä ei tarvita.

Ja tehoaako homeopatia sitten oikeasti näin vakavissa tapauksissa? Totta kai tehoaa. Kerronpa pari käytännön esimerkkiä, siis noiden edellä mainittujen lisäksi, ihan yleiseksi rohkaisuksi, etten nyt aivan omiani horise.

Yhden kollegan isoa koiraa, jolla oli vakava sydänvika, puri kyy. Koira meni tosi huonoon kuntoon, välillä oli epäselvää, vieläkö se hengitti, mutta niin vaan tuli pelkällä homeopatialla ihan entiselleen, ei edes se huono sydän pettänyt. Jossain vaiheessa se sitten sai sitä Lachesistakin, kun toinen puoli päätä oli aivan turvoksissa, mutta palautui sillä normaaliksi.

Toinen, pienempi koira, jota oli myös kyy purrut, tuli lopulta entiselleen homeopatialla ja Rescue remedyllä. Sitä hoiti eräs toinen kollega, joka oli käymässä koiran kotona. Puremasta oli jo jonkin aikaa, ja koira oli saanut jo ihan lääkärinhoidot ja kaikki, mutta ei vaan ollut kunnossa. Kollegalla ei ollut mukanaan kuin Arnicaa ja Rescueta, mutta antoi sitten kumpaakin, ja niin vaan koira reipastui taas entiselleen.

Itse olin hoitamassa yhtä suurta koiraa, jota mitä ilmeisimmin oli myös käärme purrut. Kukaan ei ollut tapausta nähnyt, kun koira oli ollut pihalla, mutta ihan kyynpureman oireet sillä oli, ja sitä oli käytetty lääkärissä, mutta se vaan pysyi nuutuneena ja haluttomana monta päivää, niin että joku myrkky sen sisällä edelleen varmaan jylläsi. Se sai kaikkia noita homeopaattisia ensiapuaineita, ja melko lyhyessä ajassa se oli taas entinen pirteä itsensä.

Näin. Homeopatiassa on sekin hyvä, melkein taianomainen piirre, että sillä voidaan hoitaa vielä jälkikäteen melko hankaliakin tapauksia ja parantaa jo kauan sitten sattuneiden onnettomuuksien oireita. Tulee nyt mieleen (ei nyt varsinaisesti liity tähän, mutta kuitenkin) kuulemani tapaus lapsen rokotuksen aiheuttamista vakavista jälkiseuraamuksista, mitkä saatiin kumottua vielä jälkikäteen annetulla homeopaattisella aineella.

 

Naurupussi%20019.jpg

 

Yksi mieltäni kiehtovista asioista juuri Lachesiksen kohdalla on sen piirre parantaa vasemmanpuoleisia vaivoja, siis kehon vasemmalla puolella esiintyviä tulehduksia ym. Apis taas on usein hyvä oikeanpuoleisiin vaivoihin, en tiedä kyllä miksi, mutta tämän Lachesiksen piirteen sanotaan johtuvan siitä, että käärmeillä vasen puoli on heikompi. Melkein kuin taikuutta - tai noituutta, mutta onko noilla nyt niin isoa eroa, varsinkaan meillä kilteillä noidilla...;)

Tästäkin piti tulla lyhyt ja tiivis postaus homeopaattisista ensiapuaineista käärmeenpuremaan, mutta näin taas pääsi käymään...En osaa olla lyhytsanainen, kun aihe on niin loputtoman kiehtova.

Mutta siis vielä yhteenvetona niille, jotka ovat onnistuneet menemään aivan sekaisin tähänastisista:

1. Apis

2. Aconitum ja Arnica

Näitä annetaan toistuvasti, aluksi jopa viiden-kymmenen minuutin välein, myöhemmin tarpeen mukaan.

3. Lachesis, voidaan antaa alkuvaiheessa sekä myöhemmin, jos ilmenee verenmyrkytyksen oireita.

4. Rescue remedy (ei ole homeopaattinen valmiste, vaan eri kukkatipoista koostettu ensiapuaine, jota saa myös suihkeena ja joka on äärettömän hyvä erilaisissa hätätapauksissa). Maailmalla tätä käytetään jopa ambulansseissa ja eläinlääkärien vastaanotolla ehkäisemään mm. arkojen eläinlajien sokkeja hoitotilanteessa, ettei ihan turha aine sekään. Tätä voidaan antaa aina tarpeen vaatiessa, ja varsinkin käärmeenpureman yhteydessä suosittelisin ottamaan sitä itsekin paniikin lievittämiseksi.

Apteekeista kannattaa kysyä niitä pieniä pillerikoteloita, joihin voi laittaa homeopaattisia aineita hätätilannetta varten. Niissä on usein kolme osastoa pillereille, eli juuri sopivasti noille kolmelle. Entäs mihin se Lachesis sitten laitetaan? Pieneen koteloon, purkkiin...en kai minäkään voi kaikkea keksiä, improvisoikaa :)

 

Vasikanpolskaa%20024.jpg

 

Ai niin, sanottakoon nyt vielä, että homeopaattisia aineita ei tulisi säilyttää muovipusseissa eikä suorassa auringonvalossa läpinäkyvässä lasipurkissakaan. Lääkeaine nimittäin on suihkutettu rakeiden päälle, ja jos se hieroontuu siitä pois, niin jäljellä on pelkkä sokeri, minkä takia niitä ei myöskään pidä hieroa sormien välissä ja yleensäkin niitä tulee kohdella hellästi. Ja kuumassahan sokerikin sulaa, joten siksi tuo varoitus auringonvalosta. Tosin olen kuullut, että jotain eläintä, mahtoiko olla lehmä, oli hoidettu ikivanhalla homeopaattisella aineella (nehän eivät myöskään vanhene, kunhan säilytetään oikein), joka oli navetan ikkunalla olleessa purkissa sulanutta mössöä - ja sehän toimi sittenkin :)

Kaikesta tästä huolimatta, jos tulee jotain tenkkapoota - ja mieluiten vaikka ennakolta -, kannattaa ottaa selvää, mistä löytää hyvän eläinhomeopaatin, jolta saa tarvitessa jatko-ohjeita.

Aamen. Ainakin seuraavaan kertaan...