Monikin asia täällä kummastuttaa, mutta näiden hintapolitiikka - jos sitä nyt yleensä on - on luku sinänsä. Olen viime aikoina ihan huviksenikin seurannut hintojen hyppelyä eri tuotteissa, samoin kuin täysin järjenvastaista hinnoittelua erikokoisissa pakkauksissa, eivätkä pienet aivoni vaan niitä käsitä.

Joissakin tuotteissa hinnat ovat nousseet ja laskeneet jo useaan otteeseen tämän vuoden puolella, ei varsin paljoa, mutta täysin käsittämättömästi. Esimerkkinä vaikkapa suklaa, johon monet vierailijani ovat ihastuneet. Kyseessä on 100 g:n tumma suklaalevy, jossa on vadelmanpaloja. Se maksoi viime vuonna vähän vajaan euron, olisiko ollut 99 snt, tammikuussa hinta nousi ykskaks 1,15 euroon, parin kuukauden päästä 1,35 euroon, ja nyt se taisi olla 1,27 euroa. Samoin yksi suosikkipitsani (kuten huomaatte, ruokatottumukseni ovat yltiöterveellisiä...) maksoi ennen vuodenvaihdetta 1,80 euron kieppeillä, tämän vuoden alussa noin 1,60 euroa, ja nyt se on taas noussut 1,75 euroon. Mystistä. Sikälihän tuo on halpa hinta isosta pitsasta, jolla harvakseltaan piristän elämääni, mutta kuitenkin.

 

 

Edelleenkään en käsitä sitä, että jokin tuote ostettuna pienemmässä pakkauksessa tulee kilohinnaltaan halvemmaksi kuin isoon pakkaukseen pakattu. Soijakastike esimerkiksi maksaa reilun seitsemän euroa litra 300 ml:n pullossa, kun taas sama soijakastike litran pullossa maksaa reilun yhdeksän euroa. Kaiken lisäksi se pienempi pullo on lasia, mutta isompi jotain pehmeää muovia. Mars-patukat (juu, kamalan ällöjä, mutta kun muut suklaat ovat vielä pahempia, eikä valinnanvaraa paljon ole suomalaiseen makuun) maksavat kuuden kappaleen pakkauksissa (yksittäinhän ei täällä myydä juuri mitään) melkein euron vähemmän kilolta kuin kymmenen kappaleen pakkauksissa. Tosin sitten ne pikkumarsit maksavat sentään pari euroa kilolta enemmän... Jopa saksalaisessa Lidlissä on kummallisuuksia hinnoissa. Kyllästyin välillä yltiösuolaiseen Maasdam-juustoon ja ajattelin ostaa sen sijaan Goudaa. Ensimmäisellä kerralla sitä ei ollut kuin viipaloituna (ja tietysti johonkin suojakaasuun pakattuna, kiitos vaan), mutta olin jo niin kypsä, että otin sitten sitä. Seuraavalla kerralla sitä oli tarjolla jo palanakin, mutta mitä ihmettä - se valmiiksi viipaloitu on melkein euron kilo halvempaa kuin se palajuusto! Täällä on kerta kaikkiaan parasta unohtaa suomalainen ostologiikka ja seurata vaan niitä kilo- ja litrahintoja, jos aikoo tehdä edullisempia valintoja... Lohdullisesti sentään Lidlin uusiovessapaperi, joka on tietysti ympäristöystävällisempääkin, on selvästi halvempaa kuin se ei-ympäristöystävällinen kollegansa. Muissa kaupoissa taas ne ympäristöystävälliset kierrätyspaperit ovat niin kalliita muihin verrattuna, ettei niitä ihan heti tule mieleenkään ostaa.

 

 

Kieltämättä väsyttävää, mutta kerrassaan kummallista.

 

 

Murkkurintamalla on meno taas rauhoittunut, liekö sitten syy taas aloittamieni kukkatippakuurien vai minkä, mutta törähtelyjä ei ole nyt ilmennyt. Itse asiassa tänään Rondon korvat viipottivat siihen malliin sivulla, kun vasta olin aikeissa heitellä niitä tallinsiivous-etsintänameja, etten tiedä, mitä Rinti oli sille pusikon suojissa sanonut (tai luultavasti paremminkin väläytellyt, kun mitään ääntä ei kuulunut), mutta kovasti oli nöyrää poikaa, sain oikein patistaa, ennen kuin lähti namijahtiin.

Tässä vielä varoitus, jonka keksin toisesta blogista (kiitos Tarja), jos joltain jäi edellinen näkemättä:

 

http://www.malinallin.com/Vaaralliset-ruuat-ja-tuotteet.html

Oho, taas tekninen lahjakkuuteni yllättää, tuossa samalla tuli osa koko blogiakin, mutta haitanneeko tuo, jos vaikka malinallilaiset saisivat uusia lukijoita (vai mitä Tarja?). Tuolta Rion äidin sukukin on kotoisin :)

 

Taitaa kyllä olla melkein samat aineet kuin edellisessäkin, mutta kuitenkin, ei kai noita liikaa tule kerrattua...

 

 

Yleensähän meillä sujuu puruluiden syönti ihan näin, vieri vieressä, onpa tuossa samalla patjalla väliin kolmaskin :) Ja jos jollain nyt jäi viimekertaisesta se kuva, että Rinti senkun valuu paikasta toiseen, kun on niin laiska, niin se ei tietenkään pidä paikkaansa, vaikka se normaalisti onkin tosi rauhallinen - mutta vain siihen asti, kun joku tai jokin vaatii toimenpiteitä (lähinnä kovaäänistä haukkumista) kodinturvajoukoilta. Silloin siitä löytyy vauhtia (ja ääntä) vaikka muille jakaa, ja edelleen Rinti on bodyguardeistani ykkönen. Se varmaan silppuaisi vaikka norsun, jos se uhkaisi hänen rakasta emäntäänsä ;) Lisäksi aamuisin, kun menemme talliin ja päästän koirat ulko-ovesta, Rinti ja Rondo kiertävät niin talon kuin suurimman osan puutarhaakin muutamassa sekunnissa siellä vetelehtivien pupujen toivossa - onneksi ne älyävät viimeistään käsieni taputuksesta vetäytyä hyvissä ajoin aidan taakse ;)

 

 

 

Mustarastailla (ei kuvassa) on nyt kiirusta, ja naaraita on työn touhussa myös pihallamme harva se hetki keräämässä pesäaineksia suun täydeltä.

Ai niin, jos lukijoissa on muitakin, jotka ovat aikoinaan katselleet televisiosarjaa Kummitus ja rouva Muir, niin tässä heille linkki, kylläkin sattuneesta syystä ilman suomalaista tekstitystä:

 

https://www.youtube.com/watch?v=eVRh4AZBl0A

 

Kuvanlaatu näissä jaksoissa ei ole kehuttava, mutta muuten ne ovat ihan yhtä hauskoja kuin aikoinaan - ja ihana Scruffy-kettari kruunaa kaiken :)

 

 

Kylpyhuoneessa on taas ongelmia. On se taas melko viileäkin, jos ei aurinko paista - ja sitähän se ei ole paljon viime aikoina harrastanut -, mutta nyt sieltä paloi ainoa lamppu. Muutenhan tuo ei olisi mikään ongelma, mutta kun siellä on plafondi, jonka kehys ja ties mikä muu on kiinni kolmella ruuvilla, enkä tiedä mikä kaikki siinä samalla irtoaa ja putoaa niskaani taiteillessani huterasti (ne polvet...) tuolilla, joten lampunvaihto on saanut toistaiseksi jäädä ja odottaa parempaa aikaa (ts. Karlin seuraavaa vierailua). Kaiken huipuksi minulla ei ole aavistustakaan, mikä siellä lampun sisällä odottaa, eli minkälainen lamppu siihen tarvitaan, mahdollisuuksia kun tässä maassa riittää, joten voi olla, että joutuisin taiteilemaan sen useampaan kertaan auki ja kiinni, ennen kuin saisin hankittua ja asennettua sinne oikeanlaisen valonlähteen. Pimeydestä siellä ei silti tarvitse kärsiä auringonlaskun jälkeenkään, sillä kerran partiolainen jne... Nyt siellä on tehokas retkilamppuni, joka yleensä on varalla reissarissa, ja valoa riittää, kunhan löytää hämärissä katkaisijan ;)

 

 

Nykyään teemme taas aamulenkit pääsääntöisesti Ikea-kassin kanssa. Täällä on nimittäin sen verran viileää sisällä, että pienikin puiden polttaminen helpottaa oloa kummasti, ja niin sitten kannamme uskollisesti oksia metsästä pesään :) Onneksi ne ovat sateellakin melko kuivia (täällä on niin paljon tiheitä lehtipuita, että metsässä voi kävellä sateellakin melkein kastumatta) ja kevyitä, mutta niiden raahaaminen yhdistettynä sukan kutomisiin ei ole pääparkani mieleen lainkaan, ja monta päivää olen taas pähkäillyt oikeaa ainetta kulloisenkin säryn poistoon.

 

 

Kissat eivät ulkoiluhalustaan huolimatta ole viime päivinä juuri voineet tarhassa käydä, sillä melkein joka päivä on satanut, ja niillä on kyky hankkia pienestäkin kosteassa olosta virtsatulehdus. Eräänä yönä tuolinkarmilta pudotettua villapuseroani oli jo käytetty pissa-alustana (pääepäilty on Tuusa), joten siihen päättyivät nekin vähän ulos päästämiset.

Aurinkoisempia aikoja odotellessa. Teksti nimittäin hiipuu taas koko ajan pienemmäksi samaa tahtia aivotoimintani kanssa (juu, särkee taas...), ja kohta en näe enää kirjaimiakaan.