Terveisiä maailmalta. Suuri turnee on taas päättynyt, ja ollaan oltu muutama päivä jo kotona. Tässä muutama kuva Hollannin Giethoornista, missä vuokrattiin sähkömoottorivene mennessä ja seikkailtiin yksi kanavakierros. Suosittelen lämpimästi, sekä koko kaupunkiin tutustumista että veneajelua. Tuo paikka on Hollannin Venetsia, ja kanavat korvaavat katuja niin, ettei suurimpaan osaan ole autolla mitään asiaa, ja kottikärryt ovat kova sana, kun ihmiset roudaavat tavaroita kotiin lähimmältä parkkipaikalta kapeita kujia ja siltoja pitkin.

Aluksi se pahuksen vene kulki aivan liian kovaa, ennen kuin olin yhtään sinut sen peräsimen kanssa, ja olin varma, että törmäämme päin kanavan reunoja, mutta sitten se onneksi hidastui - välillä niin, että luulimme joutuvamme soittamaan apua...

Omista koiristani vain Rio on ollut ennen veneessä, sekin vain kerran, ja tänä keväänä jäi veneeseen totuttelu sattuneesta syystä väliin. Rio hyppäsi heti alukseemme, mutta Rinti piti heivata sinne väkisin, ja kanavan varrella seisovalla yleisöllä oli hauskaa, kun pelastusliiveillä varustetut koirat purjehtivat ohi.

Sitten seurasi leveämpiä ja seesteisempiä paikkoja, joissa sai ihailla luonnonkauneutta, ja Lottakin uskaltautui peräsimeen, kun omat hartiani alkoivat olla ihan krampissa.

Kaikkein leveimmässä kohdassa meitä vastaan tuli - aivan väärään kiertosuuntaan - kaksi miestä, jotka olivat vähällä ajaa pahki veneeseemme, ja kyllä olimme ylpeitä väistölikkeestämme, kun vältimme kolarin.

Olimme yötäkin Giethoornissa, mitä en välttämättä suosittele ainakaan asuntoauton kanssa leirintäaluetta hakeville - siinä oli lieviä ongelmia, varsinkin kun useille ei edes päässyt autolla... Lopulta löysimme Tompan ja paikallisten avustuksella leirintäalueen yhden pariskunnan takapihalta ;) . Kuulostaako oudolta? Hollannissa kaikki on kuulkaa mahdollista, eikä kukaan ilmeisesti koskaan valita mistään - eivät ilmeisesti nekään lähiönaapurit, jotka asuvat teurastamolähiötalon vieressä...

Ihmiset ovat aivan huippuystävällisiä kaikkialla Hollannissa - ja jalkapallohulluja. Ympäri pihoja ja katujen yli oli viritetty naruja, joilla liehui oranseja viirejä, auton peilit oli päällystetty taustapuolilta oranssilla kankaalla ja oranssia väriä näkyi kaikkialla.

Tähän tapaan...

Hollantilaiset ovat myös ihanasti eläinhulluja. Pienilläkin pihoilla oli eläviä ruohonleikkureita, shettiksiä, lampaita ja ties mitä, välillä iso hevonenkin, ja joka puolella oli koiria. Koirat olivat myös tervetulleita joka paikkaan, niin että välillä tunsimme itsemme jo idiooteiksi, kun kysyimme lupaa niille. Rio ja Rintikin olivat kanssani parissakin pienehkössä lahjakaupassa ja käyttäytyivät kerrassaan hienosti ahtaissa tiloissa.

Giethoornilaisia shettiksiä

Reissari pelitti hienosti koko matkan, mitä nyt pieniä vesitaloudellisia ongelmia ilmeni jo alkumatkasta. Ruotsissa yhdellä parkkipaikalla katsoimme tyrmistyneinä, kuinka juuri täyttämämme kirkasvesivarasto lorisi iloisesti maahan. Norrköpingissä kurvasimme paikallisen matkailuautohuollon pihaan, jossa anelin huoltomiestä edes vilkaisemaan autoamme kiireestä huolimatta. Sen hän tekikin, kuultuaan että olimme kaukaa ja menossa vielä kauemmas, eikä vika sitten ollutkaan suuri - se hoitui yhden nappulan painalluksella. Pannun joku venttiili oli aukaissut itsensä pakkasella, jotta putkiin mahdollisesti jäänyt vesi ei vahingoittaisi mitään, ja kun käytimme pumppua ensimmäisen kerran, se päästi vedet pihalle.

Seuraavan päivänä täytimme säiliön, huomataksemme taas jostain vuotavan vettä aina kun pumppu oli toimintavalmiudessa. Sitten opimme - enimmäkseen ainakin - laittamaan pumpun pois päältä sen jälkeen kun olimme käyttäneet sitä, ja vedet pysivät ruodussa. Nyt se kyllä pitää viedä tutkittavaksi paikalliseen huoltopaikkaan ennen seuraavaa reissua, ettei autoparka saa vesivaurioita.

Kirppuja ei mukaamme tällä kertaa tarttunut. Punkkeja oli sitten alkumatkasta sitäkin runsaammin, tietenkin collieissa, mutta kyllä Untokin osansa sentään sai... Hollannin Emmenissä kysyin eläinkaupasta hyviä kirppuaineita, ja ilmeisen hyvää saatiinkin (Advantixin valeluliuos), kun parin päivän jälkeen punkkien määrä putosi romahdusmaisesti eikä kirpun kirppua tarttunut koiriin :)

Hollannissa tosi monet puhuvat ihan kelvollista englantia, ja nekin jotka eivät, vastaavat iloisen myöntävästi kysymykseen englannintaidosta - ja jatkavat sujuvasti selitystä hollanniksi...

Tästä tulee nyt pakostakin jatkokertomus, kun kerrottavaa on niin paljon, ettei aika riitä kerralla eikä kahdella, mutta pysykää aina silloin tällöin kanavalla, jos ette jo kyllästyneet...